Muistiinpanoista

Hyvien muistiinpanojen tekemisestä puhuttiin joskus ehkä lukiossa tai ensimmäisenä opiskeluvuonna yliopistossa. Opiskelijan tehtävä oli paitsi ehtiä, ja osata, kirjoittaa itselleen ylös kaikki olennainen myös osata seuloa olennainen epäolennaisesta. Luennoitsijasta riippuen tehtävä oli toisinaan helppo, toisinaan liki mahdoton. Mitä tuntemattomampi aihepiiri ensimmäisinä vuosina oli, sitä vaikeampaa oli tietenkin bongata ydin sivupolkujen seasta. Vuosien aikana teoreettiset kehykset ja kirjallisuudenhistoria tulivat tutummiksi, joten muistiinpanotkin muuttuivat vähemmän pikakäsinkirjoitusyrityksiksi ja enemmän avainsanalistaksi käsitellyistä asioista.

(Jossain vaiheessa tapahtui sellainenkin muutos, että luennoitsijoiden oletettiin lähettävän luentojensa powerpoint-liuskat opiskelijoille luennon jälkeen. Luennolla pystyi kuulemma paremmin keskittymään itse asiaan, kun ei tarvinnut huolehtia siitä, että ehtii kirjoittaa kaiken kankaalla näkyvän itselleen ylös. Henk. koht. tuntuu siltä, että tässä vaiheessa viimeistään ne opiskelijat, joilla oli taipumus olla vähemmän henkisesti läsnä luennoilla, siirtyivät kokonaan henkisesti poissaoleviksi. Se, että luennon ydin tuli valmiiksi toimitettuna sähköpostiin seuraavien päivien aikana sai jotkut kyseenalaistamaan koko tunnilla läsnäolemisen idean ja tarpeen. Tavallaan tällainen tahaton myyräntyö toimii nykyään jollain lailla yliopiston opetussäästöjen puolesta: en muista, koska olisin viimeksi kuullut jonkun harkinneen tosissaan barrikadeille nousua opiskelijan ja opettajan samanaikaiseen läsnäoloon perustuvan opiskelun puolesta. Eli siis opetuksen.)

Suomen kielen sana muistiinpano viittaa varsin yksisuuntaiseen tekemiseen, jolla on vain yksi funktio, muistiin tallentaminen. Englanninkielinen sanan note muut merkitykset taas viittaavat enemmän kommunikaatioon. Siinä vaiheessa, kun luento- ja seminaarimuistiinpanoni olivat muuttuneet tarkasta puheen jäljentämisestä sana- ja lauselistoiksi, ne alkoivat näyttäytyä uudessa valossa. Kirjallisuustiede sisältää niin paljon poeettista ilmaisua itsessään, tai ainakin sellaisena se on aina minulle näyttäytynyt, että muistiinpanotkin alkoivat joidenkin luentojen jäljiltä muistuttaa jonkinlaista, joskin editoimatonta, runoutta.

Peruskoulussa ja lukiossa ihmiset kirjoittelivat muistiinpanojen oheen biisien lyriikoita, muistilistoja tai viestejä toisilleen (en tiedä tekeekö nuoriso sitä enää, vai tapahtuuko kaikki viestiminen tunnillakin kännyköillä), tai piirtelivät sydämiä, pentagrammeja tai muita ruokottomuuksia. Noihin sivumerkintöihin tallentui olemista tietyssä ajassa ja paikassa, milloin missäkin luokassa aina samat arkipäivän 45 minuuttia kerrallaan, sellaisena, kuin itse kukin sen koki. Muistiinpanot olivat uskollisempia todellisuudelle, hetken kokemukselle siitä. Yliopistossa assosiaatiot, väärinkuulemiset ja sekalaiset havainnot ikkunasta näkyvistä asioista jne. piti jättää pois, jos aikoi oikeasti seurata luentoa.

Perustutkinto-opiskelun loppua kohden yhä epämääräisemmiksi ja tiiviimmiksi muuttuneista muistiinpanoista alkoi syntyä materiaalia luovaan kirjoittamiseen. Muistiinpanot toimivat ideapankkina ja kontekstistaan irrotetut sanat ja lauseet olivat usein inspiroivia muulle kirjoittamiselle. Ajatus taustalla oli vielä kuitenkin sama kuin missä tahansa kirjoittavan ihmisen muistiinpanoissa: muistiinpanot toimivat välineenä ja lähtökohtana itse tekstille, joka kuitenkin olisi jokin toinen teksti jossain toisessa muodossa.

Viime vuoden loppupuolella kirjoittelin jonkin verran muistiinpanoja satunnaisista, lähinnä baareissa yöllä kuulluista jutuista. Muutaman repliikin mittaiset tekstit eivät kuitenkaan koskaan toimineet seuraavana päivänä, kun ne olisi pitänyt asettaa kaunokirjalliseen kontekstiin. Hapuileva flarfihtava runous ei saa tarpeeksi merkitystä siitä, että sen materiaali on löydetty internetin sijaan IRL- sivustaseuraamisesta. (Tai olen väärässä, ja ihmiset suorastaan janoavat löydettyjen lauseiden kokoelmaa Turun yöelämästä.)

 

– Haluan ajella kaupunkia niin, että ihmiset sanovat ”Herranjestas!”

– Sulla on muurahaistakin pienemmät aivot.

– Oikeesti vai niinku nyt ja tässä?

– Mä olen elänyt sellaista elämää, mikä ei kuulu ihmiselle. Olen käynyt sen pohjanotkelman.

– Meillä on sama juttu, molempien pitäis tehdä juttuja.

 

Luentomuistiinpanot sen sijaan, ne ovat samalla tavalla hetkeen sidottuja syntymisessään kuin löydettyjen puheiden tekstit, mutta niiden sisältö on lähtökohtaisesti usein useampaan suuntaan avautuvaa.

Olen kirjoitellut jo kauan luennoista muistiinpanoja, jotka eivät tee oikeutta luennoitsijan puheelle sellaisena, kuin hän sen epäilemättä olisi halunnut välittyvän. Akateemiset muistiinpanot tähtäävät täsmällisyyteen, mieleenjääneen korjaamiseen ja täydentämiseen. Luovaan kirjoittamiseen perustuvissa muistiinpanoissa alkuperäistä muistijälkeä ei tarvitse korjata tai täydentää, koska se on täysin toissijaista syntyneeseen tekstiin nähden. Muistiinpanot luovana kirjoittamisena ovat uskottomuutta tiedolle ja uskollisuutta tiedon – ja hetken – kokemukselle.

Viime viikon keskiviikkona olin Kirjakahvilan Posthumanismi-sarjan luennolla kuuntelemassa FM, arkkitehti Panu Savolaisen luentoa kaupungin inhimillisistä metaforista. Se kääntyi muistiinpanoiksi näin:

 

Posthumanismi, kaupunki (ens kerralla taide)

 

########### Ihmiskeho ja kaupunki toistensa metaforina

mikrokosmos-makrokosmos -filosofiaa (Nokso-Koivisto)

Parthenope & Vesuvius, Napoli ja tulivuoren raivo Zeusta kohtaan

Napolin ruumis, corpo Napoli

suomen ruumis ja keho (luotu)

Flesh and stone

corpus christi katolisen kirkon juhla

monstrossi

Rabelais, Pantagruel Pariisin rivot muurit

kaupunki vain yksisuuntaisia katuja jotta

liikenne virtaa

Walter Benjaminin huokoisuus

storied matter – kerrottu materia

faveloiden rakentumisen luonnon organismimaisuus

mittakaavattomuus

Kaupunki taideluomana – keskiaikaisen mielen

tarkoituksellinen tuote

hopeanitraattilaatalle kaivertunut Vesuvius

 

(Kultur är vardagen, konst är festen)

 

skrymma → ruumis, tyhjä tila

materiaalisia hyytymiä, joiden ympärillä

vallitsee tyhjyys

Antwerpen ja jättiläismäinen käsi

epäpaikka