Tapoja esittää merkkejä

Esiinnyin marraskuussa Varsinais-Suomen Runoviikolla varsin mukavassa Ravintola Soinnussa. Esiintymistilanteesta teki hiukan erilaisen se, että tapahtuma oli nimeltään Myöhäislounas runoilijoiden seurassa ja esiintymisaika noin kolmelta iltapäivällä.

Päiväkeikat ovat aina hiukan erilaisia kuin iltakeikat. Oma mielentila on tietenkin hiukan erilainen, etenkin myöhäisiltaisiin baarikeikkoihin verrattuna, mutta yleisö on myös erilainen. Se on hereillä ja havainnoi eri tavalla. Päivällä ulkona on valoisaa ja jollain lailla valo ja näkyvyys suodattuu ikkunoista kaikkeen tekemiseen. Esitys ei kutistu siksi elementiksi, joka siinä on näkyvintä tai kuuluvinta hetkessä ennen seuraavaa kaljaa.

Perjantainen keikka oli tavallaan, tai ei edes tavallaan jatkoa Kuten avata äkisti -kokoelman (ja muiden Koleran syksyn 2015 teosten) julkkareissa pitämälleni Runokokoelman myyntipuheperformanssille. Siinä väitin, ettei kokoelman runoja ole mielekästä esittää lavalla, koska ne pitävät sisällään niin paljon typografisia keinoja ja ei-aakkosellisia merkkejä. Tavallaan väitin, että jotain oleellista tuhoutuisi käännöksessä, vaikken silloin edes täysin tiennyt, minkälainen käännös olisi. Kyse oli tietenkin myös fiksaatiosta kirjoituksen ensisijaisuuteen puhuttuun kieleen nähden.

Mutta en ollut siinä tosissani. Paitsi että ehdotin tanssia yhdeksi keinoksi ruumiillistaa runoja lavalle, olin jo silloin suunnitellut esitystä, jossa kääntäisin noita typografisia elementtejä ja aakkosiin kuulumattomia merkkejä (jotka eivät ole yleisesti tunnistettuja välimerkkejä) esineiksi ja niiden liikkeiksi.

Lähtökohtanani oli ajatus merkeistä substantiiveina, esineinä ja olioina ja samalla korostetusti tekemisen kohteina. Tekemisen kohteena oleminen syntyi merkkien sijoittelusta sivulle ja niiden kuvitteellisesta (tai sijoittelun vihjaamasta) liikkeestä tilassa.

 

Merkit:

ɻ     = mustat n. 1 cm halkaisijaltaan olevat villapallot, joita nippailin tuolilta yleisön sekaan lattialle

҉      = 1970-luvulta peräisin olevan näköinen makkara- tai leipäleikkuri, jonka kampea pyöritin.

░   = hieroin isoja pumpulipilviä vasten toisiaan ja mikrofonia

Neljäs lausumisesta poikkeava elementti oli kokoelmassa oleva käsinpiirretty tukkimiehen kirjanpito, jonka tein livenä, osittain sen päivän tilanteeseen mukautettuna.

 

Etsiessäni materiaaleja merkkejä varten ajattelin sitä, että merkit ja niiden sijoittelu oli alunperinkin syntynyt yrityksestä simuloida liikettä ja materiaaleja, olkoonkin, että tuo liike oli yleensä kehon liike ja materiaali hiilipohjainen elämänmuoto ts. mun ruumiini. Lisäksi merkit viestivät ajatuksen liikkeestä ja sen materiaalista tai tunnusta: ajatus voi rullata kevyesti, se voi nytkähtää liikkeelle, se voi tuntua sakealta ja olla äänetön.

Yksi pieni juttu, joka oli ehkä harvoja jännitystä aiheuttaneita asioita esityksessä (olin armeliaassa kuumeessa, jonka udussa juuri mikään ei onnistunut aiheuttamaan jännitystä) oli kolmen sanan mittainen lauluosuus keskellä yhtä runoa. Esitysaamuna en halunnut enää edes tarkistaa, kuinka väärin onnistun laulamaan Bésame, bésame mucho -rivejä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.