Là Bas & T.E.H.D.A.S: Elävä arkistopäivä 9.5.2015
Live Performance and Document Evening
Heikki Hautala
Makuupussi, kengännauhat, liian kirkas valo kirjoittaa, vieressä istuvan naisen takista tulee osa kirjoitusta, paljaat jalat ja riutunut betonilattia (mitä se oli varmasti jo tullessaan tehdyksi).
Mies riisuutuu, taas joku on alasti
tai ei, hän menee kalsareillaan makuupussiin.
Venematka, jolla yritin saada selvää, kun mies puhui mikrofoniin makuupussin sisältä. Kattoon ja sadetakkiin lyövän veden ääni, moottorin kohina, joka peitti alleen, paljasti, vain osan kaiuttimista tulevasta äänestä.
Makuupussi ei liiku, yleisöä tulee lisää.
– Tä kuuluu taas sarjaan makuupussiperformanssit, toinen nainen sanoo.
Tuon tähän aikaan toisen ajan kirjoittamalla, tallentaminen on uhkaavaa, oleminen on tarkoitettu kanssaolijoille. Minne sinä viet minun olemistani? Kuvittelen ajatuksia.
Makuupussi sätkii, puhelin piippaa.
Yleisön jäsenen pää peittää makuupussista kohdan, jossa miehen pää on.
Mistä lavalle tuli kuollut, kohtalaisen suuri kala?
Mies sylkee vettä makuupussista, myllertää ja sätkii. Kala ei liiku. Makuupussissa jokin lotisee väkivaltaisesti.
Kala ei liiku. Se kiiltää silmät selällään etualalla.
Mies raahautuu ulos makuupussista likimärkänä kalan luo, selaa kännykkää ja alkaa pukeutua.
Paidassa on keuhkojen ääriviivat.
Vasta esityksen jälkeen huomaan lattialla toisen kalan sisälmykset.
VIRPI VAIRINEN 