Minulla on muistoja, ne alkavat tästä:
kun katsoit yleisöösi ja leikit kuorsaavasi
miten suurilla käsillä eleet ovat selkeämpiä,
miten asiat rinnastuvat toisiinsa
15 liikettä ja koskettamisen tapaa, joihin sisäänrakennettu hellyys palaa
ja
mitä tahansa vastaan voi taistella, jos haluaa
jos kädessäsi on kahva, kaikki on yhtä ovea
miten jokaisessa tilassa on kulma, johon käpertyvä ihminen löytää tiensä
miten olemme kuin pehmeät esineet lavalla – mukautumalla esitämme
miten pehmeyteen tulee henki, enkä koskaan voi ymmärtää
minne se katoaa, kun käden päästää irti
Olen nähnyt esineitä paikoissa, jonne ne eivät kuulu
Olen nähnyt kylmän valon ohimenevän hetken
Olen kuullut sinun äänesi puhuvan asioita kuin niin paljon sanoja
puhuvan tarinoita, jossa tunnettu ja muu ovat sekaisin
se on kuin:
tässä valossa nuoruus on vielä kauempana takana päin
tässä valossa toinen meistä onnistuu, toinen ei
tässä valossa perääntyminen näyttää ihan hyvältä
vaihtoehdolta
tässä valossa on vaikea sanoa makaatko vai pidätkö
kiinni
yksin näytämme kaikki erilaisilta
mikä on se heikosti valaistu pimeys, jossa liikumme
kattolamppujen alla.
VIRPI VAIRINEN 