Rhinoceros

Viikonloppuna remontin takia suljetussa Kiasmassa pidettiin esitystaidetapahtuma Poikkeustila. Kuulin etukäteen, että yhtä esityksistä olisi mahdollista seurata streamina netissä. Epäilin, ettei tietokoneeni, joka on saavuttanut jo koko lailla päättömän dysfunktionaalisuuden asteen, edes kykenisi välittämään seurattavaa kuvaa. Lauantaina päätin kuitenkin katsoa miten se onnistuisi. Videokuvan seuraamista värittivätkin eritasoiset tekniset ongelmat, joihin päätin omankäden oikeudella suhtautua ikäänkuin osana teosta. En myöskään ollut aiemmin katsonut esityksiä tällä tavalla, mikä selittää tietyn naiivin innostuksen satunnaisista havainnoista.

Kun jälkikäteen luin tekstiä tajusin, että itse esitykset, joita tilassa tapahtuivat, jäivät kirkkaasti katsomiskokemuksen jalkoihin. Marshall McLuhanin ajatuksia taas seuraillen, huomioni kiinnittyi pääasiassa välittävään mediaan liittyvien asioiden pohdintaan eikä itse sisältöön. Vaikka tuo jaottelu on tietenkin mahdotonta.

Kyseessä oli siis Antti-Juhani Mannisen ja Jouni Järvenpään Rhinoceros, jossa he toteuttivat uudelleen muita tapahtuman esityksiä kävijöiden kuvailujen pohjalta.

Aloitin lauantaina katsomalla puolisen tuntia tallennetta perjantain esityksestä.


 

Videossa ääni pilkkoutuu metallinhohtoiseksi. Jotain tapahtuu jossain. Nainen sanoo ”Luin jostain…”, ääni kivettyy prismaksi ja särkee korvakäytäviä.

Valkoiset seinät, harmaa lattia. En saa mistään selvää ja kuulen vain hajanaisia pärskähdyksiä kitaraa ja naisen laulua.

Kuvassa kaikki tapahtuu oikeassa reunassa, tuntuu kuin ruudun ulkopuolellakin oikealla puolellani tapahtuisi jotain enemmän kuin vasemmalla. Tosiasiassa ruudun ulkopuolella mitään ei tapahdu missään.

Äänet katoavat videosta kokonaan, näen esiintyjistä vain toisen. He siirtyvät koko ajan enemmän oikealle, ehkä he kohta katoavat kuvasta kokonaan ja seuraavat puolitoista tuntia katson vain tyhjää huonetta.

Videokuvaava mies liikkuu kuvassa. Hänen videokuvansa liikkuu mielessäni tämän videokuvan sisällä. Kuvittelen huoneen täyteen videokameroita, ehdotettuja katsomisen ja näkemisen suuntia. Huoneesta tulee kolmiulotteinen – ja fiktiivinen.

Kaikki huoneessa tapahtuu taas oikeassa alakulmassa. Puolen tunnin jälkeen alan katsomaan lauantain livekuvaa.


 

Hyppäsin seuraamaan lauantain streamia jossain parinkymmenen minuutin kohdalla ja koska sen hetkinen olotilani oli tyhjäkäynnillekin melko suotuisa (olin ollut viettämässä iltaa pitkälle yöhön edellisenä päivänä), katselin sitten koko lähetyksen viiteen asti.


 

Huone on tyhjä. Äänimaisema on aaltopahvin ravistelua, sähköaidan koskemista, sähköistä kärpäslätkää. Pieni lapsi puhuu äitinsä sylistä, se kuuluu piikkeinä muun äänen sähköisessä korinassa.

Kuva tarkentuu ja sumentuu sykäyksittäin. Puheesta erottuu yksittäisiä sanoja, joiden väärinkuuleminen tuo, mitä, lisäkerroksia, assosiaation mahdollisuuksia.

Ihmisiä tulee huoneeseen lisää. Se tekee kuvan ihmisten ruumiillisten vuorovaikuttussuhteiden hahmottamisesta vaikeampaa.

Kuvassa pitkän aikaa liikkunut nainen katoaa vain yhtäkkiä kuvasta kulman taakse.

Sitten kuvaan ilmestyy yhtäkkiä sekunniksi eilinen kameramies jossain aivan toisessa huoneessa.

Ja taas.

Ajattelisinko vieläkin naista, joka katosi kuvasta, jos olisin nähnyt sen kulman taakse, siihen huoneeseen, johon hän katosi?

Eilinen videokuvaaja ilmestyy huoneensa kanssa videokuvaan yhä uudelleen ja tihenevällä tahdilla, yhä pidemmiksi ajoiksi.

Entä jos alkuperäinen huone ihmisineen katoaa videokuvasta kokonaan? Se luisuu takaisin 163 kilometrin päähän, missä tiedän sen todellisuudessa olevan.

Toinen esiintyjistä hyppii huoneen halki= kuvaruudun reunasta keskelle. Joku toinen videokuvaa ja synnyttää taas toisen kuvakulman tämän kuvan keskelle.

Eilinen videokuvaaja ilmestyy taas muutamaksi sekunniksi kuvaan. Hän kuvaa häntä kuvaavaa kameraa kameralla.

Esiintyjien tekeminen, tilassa oleminen, ei tunnu tällä hetkellä niin merkitykselliseltä. Kuvattavista on tullut puitteet kuvaamisen prosessille.

Kiasmassa olevassa huoneessa makaa ehkä jostain muualta talosta lainaan tullut mies tai teos. Hänellä on oranssi-punainen mekko.

Kuvaan tulee taas videokuvaaja huoneessaan jossain muualla.

Nyt Kiasman huone näkyy enää ajoittain pysäytyskuvana. Eilinen videokuvaaja kääntää selkänsä kameralle ja etsii jotain. Tuijotan stereoita hänen hyllyssään.

Kuva siirtyy taas hetkeksi Kiasman huoneeseen, toinen esiintyjistä seisoo keskellä huonetta ja kääntyy katsomaan kameraan. Hän sanoo jotain. Sen täytyy olla todella merkityksellistä, koska en taaskaan saa siitä mitään selvää.

Oranssiin pukeutunut mies lepää kyljellään lattialla. Hän näyttää hetken ajan tämän videokuvan teokselta.

 

WP_002508

 

Videokuva on ollut tallenne niin kauan ja live/stream/nyt niin vähän aikaa, että hetkittäin saan itseni kiinni ajattelemasta, että missähän kuvassa olevat ihmiset nyt todellisuudessa ovat. Kunnes he tulevat kameran eteen ja tuijottavat suoraan kameraan.

Oranssipukuinen mies makaamassa/kierimässä lattialla on nyt ainoa tapahtuva asia kuvassa. Äänimaisemassa nainen laulaa, kitaran sointuja kuuluu hajanaisesti, äänimaisema tuntuu lähestyvältä ja loittonevalta ääniä täynnä olevalta metallisammiolta.

Se, ettei jokin ole mahdollista, ei tee siitä mahdotonta. Kameraan katsova ihminen näyttää aina katsojaa katsovalta ihmiseltä. Tietokoneessani ei ole kameraa, joka voisi välittää kuvani ruudun toisella puolella olevalle. Ja silti tuntuu kuin hän näkisi minut.

”Koittakaa päästä jalkojenne välistä”, toinen esiintyjistä sanoo. Kymmenisen huoneessa olevaa ihmistä yrittää.

Mitä lähempänä kameraa ihminen on, sitä todellisemmalta/tämänhetkisemmältä hän tuntuu. Mies 5 metrin päässä voisi olla mies missä vain. Mies parinkymmenen sentin päässä on mies parinkymmenen sentin päässä.

Vasemmassa alakulmassa oranssimekkoisen miehen jalat makoilevat. Hän on ollut paikoillaan niin kauan, että alan kiintyä häneen kuin lavasteiden huonekaluun. Yhtäkkiä hän nousee ylös, muuttuu ihmiseksi ja lähtee.

Huone on taas tyhjä. Kuvan alalaidassa lukee 1 watching now: katson kuvaa yksin niin tässä huoneessa kuin laskurin mukaan koko maailmassa. Paitsi että kuva/stream/virta virtaa, jos oikein ymmärsin, toisellakin sivustolla, siellä on kokonainen maailma, josta minä en tiedä mitään.

Aurinko valaisee kameran eteen tulevan miehen kasvot niin, että hän näyttää todella todelliselta.

Tajuan yhtäkkiä kameraa katsovien ihmisten käytöksestä, että he – tietenkin – näkevät streamattavan kuvan. Luulet ihmisten
katsovan sinua, vaikka oikeasti he vain tarkkailevat itseään. Elämä on.

WP_002509

Lähetyksen olisi pitänyt loppua muutama minuutti sitten. Vähän, muttei aivan kuin, muuttuisin yhtäkkiä luvattomaksi läsnäolijaksi.

On aivan hiljaista. Huone on tyhjä.

Miehet käyvät kameran edessä ja juoksevat pois huoneesta. Pätkivässä HD-kuvassa näyttää, kuin toinen heistä katoaisi ilmaan.

Toinen miehistä puhuu kuvan huoneen viereisessä huoneessa. Ääni hajoaa taas prismaattiseksi ja metallinhohtoiseksi. ”Yesterday – – I saw a snake and I got really scared”. Kaikki muu pirstoutuu samanlaiseksi särinäksi kuin kuvaan kävelevän miehen raitahuivi katkeilevassa HD-liikkeessä.

Kuva menee muutamaksi sekunniksi mustaksi. Viereisestä huoneesta kuuluvan äänen päälle kuuluu sihahdus, joka kuulostaa siltä, kuin se tulisi videokuvaa välittävän kameran takaa. Today I heard a snake- -.

Kuva menee taas mustaksi ja kuulen miehen yskimistä.

Ajattelen sitä, miten taideteos syntyy katsojan jatkuvasta, hillittömästä merkityksellistämisen prosessista, ja että se vain korostuu tällaisessa katsomismuodossa. Välittävä media epätäydellisyyksineen tuottaa kerroksia, jotka jäävät itse tilassa oleville tuntemattomiksi. Samalla tavalla kuin välitetty kokeminen jättää tuntemattomaksi toisia asioita.

”This live event is over. Thanks for watching!”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.